Ah tätä jännityksensekaista tunnetta rinnassani: uskallanko maalata ajatukseni omien silmieni eteen? Mitä jos en olekaan sellainen kuin uskoin olevani? Mitä jos en riitä tälle maailmalle ja sen kiireen täyttämälle koneistolle? Mitä jos en riitä itselleni? Sen tiedän, etten ole aivan sitä mitä halusin olla. Helpottavaa on se, että olen kuitenkin tulossa enemmän sellaiseksi mitä haluan olla. Se, että saan vuotaa ajatukseni ja kyyneleenikin tekstin muotoon, on jälleen totta. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ei. Nythän olen jo lipsumassa rooliin, jonka yleistä hyväksyttävyyttä ajetaan kuin käärmettä pulloon ihmisen sielusta ja olemuksesta riippumatta. Täyskäännös ja torvet auki! Enhän tullut tänne suorittamaan! Älköön kukaan luulko, että tässä olisi kyseessä suoritus! Ei suinkaan. Kunhan ymmärtäisin, mitä ajattelen. Tai edes ajattelisin. Sekin riittää hyvin. Suoritus on nyt pannassa. Sitä ja sen odotusta tässä maailmassa on jo aivan riittämiin: käy koulua, menesty, urheile, laihdu, perusta perhe, äänestä, ole kaunis, ole viisas - nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin - hyvää seksiä eikä tavallista, voita äläkä häviä, päästä hyvä kakka aamuisin, käy parturissa, ole kiinnostunut kulttuurista, syö kasviksia, älä syö lihiksiä, leikkaa kynnet, aja parta tai kainalot ja kolmio, pese kädet pissin jälkeen, korjaa hajonnut, siivoa sotku, menesty ja hymyile, naura äläkä itke, positiivista eikä negatiivista, eteenpäin eikä taaksepäin, voita, menesty, ole ensimmäinen – ja vielä kerran voita! Näytä ainakin menestyvältä ja puhu asioista, joista menestyjät puhuvat. Ole voittaja! Älä käytä negatiivista kehonkieltä. Pidä ryhti. Älä lysähdä. Puhu selvästi ja selkeällä äänellä. Ole läsnä, mutta vain menestyvänä, muuten voit painua helvettiin. Tai ainakaan me ei olla sun kaa. 

 

Elämähän on epäonnistunut, jos en vähintään omistusasu Espoossa paritalossa, ajele Volvolla, saa kahta lasta, pelaa golffia, lenkkeile koiran kanssa - ai niin, ja ne hampaat, nehän täytyy olla valkoiset ja näkyä hymyillessä. Koska kaikki täytyy aikatauluttaa, tämä tila on saavutettava keski-iässä. Tämän täytyy ainakin olla tavoitteena. Sehän se on se tärkein asia. Yhteinen tavoite, joka on menestyminen. Meidän kaikkien täytyy menestyä. Uutisissakin sanotaan, että meidän tulee olla kilpailukykyisiä. Se tarkoittaa, että minunkin täytyy olla ”kilpailukykyinen”. Ja silloinhan olen kilpailukykyinen kun menestyn. Sehän on selvää kuin mökille meno juhannuksena, kuin ilakoiminen Vappuna, työkiireen päivittely tutuille, kaukosäätimen omistaminen, sekä vauvoista ja kissan pennuista pitäminen. Nehän on nii-in lutusiakin - ja mussun mussun päälle. Näinhän sen täytyy olla.

 

Se jää liian usein unholaan, että parempi on myös hyvempi! Miksi tuota sanaa ei muka ole? Se on niin väärin. Hyvä, parempi, paras. Mitä jos joku on tavallinen ihminen ja haluaa muuttua hyvemmäksi, eikä paremmaksi? Hän ei saa näin tehdä, koska koko käsitettä ei ole. Parempi on käsitteenä muuttunut epämieluisammaksi sen tehokkuuteen viittaavan käytön takia. Paremmuus on kokenut inflaation, koska kaiken pitää olla koko ajan parempaa. Ja ihminen ei aina jaksa olla parempi. Hyvemmäksi kuitenkin jaksaa tulla helpommin. Siihen kun sisältyy lempeyttä.

 

Eläköön itsensä ilmaisu ja sen uudet välineet!